| Aineen ja hengen taistelu
|
| Paavali esittää kirjeessään roomalaisille
aikamoisen ongelman. (Rm.7:18-19). Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Vähän myöhemmin hän huudahtaa: (Rm.7:24). Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Jos ihan alusta aletaan, niin asia on niin, että Jumala loi ihmisen maan tomusta. Jumala on henki, mutta ihmiselle hän teki materiaruumiin. (Eipä kuitenkaan tarkoittanut tehdä hänestä materialistia). Aadamista tuli elävä Jumalan henkäyksestä. Niin ihminen oli ruumis, henki ja sielu. Syntiinlankeemuksen seurauksena ihmisen henki menetti yhteyden Jumalaan, -elämän lähteeseen ja joutui kuolleeseen tilaan. Ja niin ihmisen oma luonto, kuin hänen valtaansa annettu maakin turmeltui synnin kirouksen seurauksena. Tämä syntinen luonto jatkaa vaikutustaan, jos sen annetaan, myös ihmisen uudestisynnyttyä ja saatuaan Pyhän Hengen vaikutuksesta, Jeesuksen sovituskuoleman ja -veren kautta, uuden elämän hengen sisimpäänsä. Taistelu ja kilvoitus on siinä kumpi saa hallita. Materia (jota Raamattu kutsuu lihaksi) vai henki. Tämä materialistinen maailma ympärillä antaa runsaasti virikkeitä lihalle ja sen pyyteille eli synnille, mutta Jeesukseen uskovan tie voittoon kulkee toisia latuja, se on elämää hengessä, hengen uudessa tilassa. (Rm.8:2-5). Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen. Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Ihminen pitää ruumiinsa elossa nauttimalla maan tuotteita (siis josta hänet on otettu). Uudestisyntynyt henki puolestaan tarvitsee yhteyttä taivaallisiin, josta se on kotoisin. Rukous ja Jumalan Sana ovat sen hyvinvoinnin edellytys, kuten myös hengellinen harjoitus, joka on uskon laittamista käytäntöön elämän (joskus tai useinkin) vaikeissa tilanteissa, ja Jumalan Hengen johdatuksessa Jumalan tahdon tekemistä, oli se sitten evankeliumin julistamista, todistamista tai käytännöllistä työtä lähimmäisten parhaaksi. Omassa voimassamme emme pysty, mutta Jumala on lähettänyt meille oman Henkensä voimaksemme. |
|
|