Olipa kerran maharottoman
kauan sitten, eli fantasiatieteellinen alkusatu
Olipa kerran, kauan, kauan
sitten, niin luin viime vuonna. Siitä on jo niin kauan että
siitä on on aikamoisen paljon, paljon, paljon aikaa.
Siis nyt puhutaan miljardeista vuosista. Sanottiin,
että siitä on 20 000 000 000, tai nythän siitä tietenkin
onkin jo 20 000 000 001 vuotta tänä vuonna. Ymmärtäähän sen
jo jokainen, että tovi siittä on. *
Siis siitä kun oli, siis oli,
joo, oli kuin olikin. Ja mitä oli?
No, oli piste. Piste? Piste.
Mittään muuta ei ollut, mutta
piste ol, samankokoinen, kuin tämän lauseen lopussa, tässä .
Alussa oli piste. Se ei ollut
päätepiste, vaan paremmin sellainen alkupisteen tapainen. Ja
se ei ollut kyllä missään, koska mitään ei vielä ollut,
jossa tämä meidän pisteemme olisi voinut olla, ei avaruutta,
tai mitään sen sellaista, mutta jotenkin se vain oli
...jossain.
Ei se piste tullut mistään,
koska ei ollut mitään mistä se olisi voinut tulla. Eikä
sillä pisteellä ollut mitään syytä olla missään,
koska eihän syitäkään vielä ollut. Eikä kukaan, eikä mikään
ollut tehnyt sitä, koska ketään, eikä mitään ei vielä ollut.
Mutta piste oli, ja siinä
pisteessä oli kaikki.
Nii-in, ihan kaikki.
Se ei ollut vain kaikkien pisteitten äitee, vaan koko
mailmankaikkeuden aine ja vielä ajatella, että materiakin,
oli tiivistynyt tuohon pisteeseen. Ei vain joku hiekansiru
ollut tiivistynyt pikku pisteeksi, vaan kaikki Kalajoen
särkkien hiekka, ja Yyterinkin! Kaikki Suomen rantojen
hiekka! Kaikkien maailman rantojen hiekka! Eikä vain hiekka,
vaan kivet myös! Ja kalliot! Ja vuoret! Koko maapallo! Eikä
vain maapallo, vaan kaikki planeetatkin, koko
aurinkokuntakin, ilmeisesti aurinko mukaanlukien, joo,
pistetään kaupan päälle, eikä vain aurinkokunta, vaan koko
galaksikin! Kaikki galaksit! Koko universsuumi! Ja arvaa
mitä? Varmaan oli siellä tiivis tunnelma. Siinä
pisteessä kun oltiin.
Sitten tapahtui jotain. Mikä
sen aiheutti, ei kukaan osaa sanoa. No, selväähän on, että
kun on jossain niinkin ahdasta, kuin siellä pienessä
pisteessäkin oli, johon kaikki maailmankaikkeuden aine ja
hajut olivat sullottuna, eikä tilaa nimeksikään, niin ei kai
sitä tarvitse kuin pienen pienen alkeishiukkasen aivastaa
tai helpottaa ilmavaivaansa, tai mitä mahtoi ollakkaan, kun
niin tiiviisti ollaan yhdessä pitempään, eihän sitä paljon
tarvi, niin viimein jo räjähtää! Ehkä se räjähti noin muuten
vaan, mutta kävi kuitenkin sellain pläjäys, että pois alta,
täältä tulee alkupamaus!
Joo, ainetta sinkoili siittä
joka puolelle ja kas, jostain syystä, tai syyttä, jos syitä
ei paljon ollut vielä silloin ollut, kun ei seppiäkään, niin
huomasi heti sinkoileva aine järjestäytymisen edut ja
voiman, alkaen muovautua galakseiksi, aurinkokunniksi
tähtineen ja planeettoineen. Ilmeisesti pitivät
järjestäytymiskokouksen ja porukalla oikein päättivät, että
nyt energiaa ja informaatiota tännenäin, jotta voidaan mennä
valssintahtia ympäripyörähdellen ja säännönmukaisesti, kuin
sitten 19 999 999 925:n vuoden päästä valmistettavat
sveitsiläiset kellot.
Siittä oli kulunut sitten 15.4
miljardia, tai tänä vuonna tietysti 15.4 miljardia ja yksi
päälle vuotta, kun jokin alkuaine koki täydellisen
alkupitkästymisen, kun rattonenhan sitä siinä oli jo tullut
olla möllötettyäkin, kieltämättä, sillä silloisella
alkumaapallolla. Niin se ei välittänyt tuossa
alkupitkästymisessään mitään siitä että on vastoin kaikkia
todennäköisyyksiä, se mitä se meinasi tehdä, eli ruveta
elämään. Niin pitkän ajan kuluttua jo vaihtelu virkistää ja
niin sanotaan, että se punnersi aluksi vähän kemiallista
evoluutiota, vaikkei sitä oikeasti tapahdukkaan, koskaan
missään ja sitten se huomasi, että kun nyt on niinikin hyvät
mahdollisuudet, kuin yhden suhde 10:een potenssiin 100 000
000 000, niin kannattaahan sitä käyttää tilaisuutta
hyväkseen ja aloittaa uusi elämä alkumikropina. Ja sitten
vain jotenkin, tuota, näyttää todennäköiseltä,
että...voidaan ainakin päätellä tai oletettavasti kävi niin,
että tuo alkuolio alkumeressä, alkuilmakehän alla, otti ja
alkoi alkaa syödä alkuruokia. Myöhemmin laajensi muihin
ruokalajeihinkin, mitä marketeissa myytiin ja sitten joskus
se sai kummallisen idean jälkiruokia nautittuaan, ruveta
saamaan jälkeläisiä.
Niin siinä sitten uiskenteli
kehittyvä kehitys merien vesissä ja sai mieleensä, kuinka
ollakkaan, mistä lie mielensä saanut, että kun tässä näitä
vuosimiljardeja on, ja aika on rahaa, niin tässähän on
pääomaa ja kapitaalia ruveta kehittyilemään ylemmäksi,
pitemmälle ja nopeammin. Pakkokin jo suorastaan kirstyvässä
kilpailutilanteessa. Sinnikkäästi Evoluutio pyrki ja pääsi
ensin maihin ja sitten puihin. Käänsi takkiaan olista
toiseksi, mutta visusti hävitti välimuodot, jotka olisivat
voineet asian todistaa, kuten esimerkikisi, kun tämä nyt jo
yhä legendaksi jo eläessään kehittyvä Evoluuttio aikansa
puissa kiipeiltyään alkoi miettiä, että jokohan se olisi
aika tömähtää alas, sanotaan vaikka vain takatassuille ja
ruveta olemaan ihmisiksi, niin se vain onnistuikin, ettei
semmosia puuttuvia välilinkkejä ole missään. On täytynyt
vähän yrittää tieteilijäparkojenkin, joita Evohulttio on
näin narrannut, sitten esitellä sian, ihmisen ja apinoitten
luista kyhäiltyjä, hm, isoisien malleja itselleen, että joku
edes uskois heidänkin olevan apinoille mahdollisimman
läheistä sukua.
Tässä sadussa tyhjästä
nyhjäistiin ja moraali on se, että antaa ajan kulua ja
sammakosta tulee varmasti prinssi, kun päästetään Evohuutio
sählään vuosimiljardeittensa kanssa. On se prinsessoillekin
hygieenisempaa, ja kärsivällisyytensä kasvaa odotellessa.
----------------------------------------------------------
*(Myöhempi huomatus. Tämän
jutun kirjoittamisen jälkeen tulin lukeneeksi toista
julkaisua, jossa ilmoitettiin maailmankaikkeuden iäksi
"vain" 16 miljardia vuotta. Kuutisen kuukautta myöhemmin
uutisoitiin amerikkalaisten setien uusi tutkimus, jonka
mukaan nyt tän hoidon alku ois ollutkin 13,7 miljarttia
vuotta takaperin ja virhemarkinaaliksi ilmoitettiin +- 1 %:a
(!). Eli siis parin vuoden aikana universumi nuoreni
6,3 miljardia vuotta! Yleensähän sitä on tottunut siihen
sellaiseen, että tässä kaikki olisi enemmänkin vanhenemaan
päin...Näköjään tällä vauhdilla, kunhan asiaa vielä 4-5
vuotta tutkivat asiata niin saattanevat huomata, että
vuosimiljardit hupenevat vuostuhansiksi, -ihan vaan Ojalan
laskuopinkin mukaan).
|