HM KEINUTUOLINURKKAUS

Kesä 1984

Merkintöjä matkapäiväkirjasta

29.7.1984 Jurva

(Pohjanmaan Helluntaiseurakuntien) Maakuntajuhlien jälkeinen ilta. Juhlat ovat ohi. Taas kerran ”en tiedä, saa nähdä” -vastauksia kyselijöille tulevaisuuden suhteen.

Israelin reissutkin olleet ja menneet taas. Tein siellä potretteja ja typeryyksiä, oli aika ajoin hauskaakin, mutta enpä tiedä... Soittelin yksin ja amerikkalaisen Markin (saksofonisti) kanssa. Usein myös Jerusalemin (Narkisskadun) Babtistikirkossa. Myin Gibson SG:n (500 $). Todistelua silloin tällöin.

Tulin sieltä Konferenssiin ja se oli ihan hyvä. Sain kokea kosketusta Herralta kahtena iltana yksinäisissä saunarukouskokouksissa Toijalassa (Veli-Matti velimiehen anoppilassa). Sen jälkeen olin töissä (Ojalan) Aarrelle Nummelassa, Kaanaassa (Yyterissä), Lohjalla ja Porissa (festareitten aikaan).

12.8.1984 Juna Tampere-Seinäjoki

Lopetin työt Ojalan Metsäkone Oy:llä ja olin viikonlopun Eevan (siskon) luona lepäämässä, sillä perjantaina olin tosi väsynyt ja ”piipussa”.Olin epävarma Herran tahdosta, jäädäkö vielä viikoksi töihin, kun olisivat halunneet, mutta tässä sitä nyt mennään...

Asemalla tuli joku pienessä sievässä pummaan ”markka kakskyt pennii” ja ensin sanoin, etten rahoita hänen alamäkeään, mutta sitten hän itse käänsi puheen uskonasiohin ja kehottelin häntä panemaan asiat tärkeysjärjestykseen. Nyt on junassa paha olla ja valittelin Herralle kovuuttani ja taitamattomuuttani, kun tuntuu ettei saa esitettyä ihmisille Jumalan armoa ja rakkautta yhtään niinkuin tulisi. Kyllä riittää Herralla kasvattamista ja opettamista. Eevankaan suhteen en oikein tiennyt miten olisi tullut olla ja mitä sanoa, kun TV ja väärät ihmissuhteet olivat tulleet kuvaan liiankin voimakkaasti.

Nämä ihmiset tarvitsevat meidän esirukoustamme, mutta myös rakkauden tekoja ja sanoja. Herra haluaisi toimia meidän kauttamme, mutta kuinka kaukana olemmekaan ”jaloista astioista, isännälleen hyödyllisistä ja kaikkiin hyviin tekoihin valmiista.” Monen tulen ja puhdistuksen kautta täytyy käydä, ennen kuin Hänen nuitinsa saa näkyä?

4.9.1984, Jurva

Jouduin jäämään hammashoitoon. Juurihoito ei auttanut, huomenna otetaan hammas pois. Sitten olisi taas lähtö edessä. Sataa ja on sellaisista syyskirpeänhaikeaa. Taisteluita ja ahdistusta on ollut, menneisyys prakaa taas/vielä. Auttakoon Herra voittoon. Myös veli R.M. on kokenut kovia ahdistuksia. Hyvä tietää ettei ole ainoa, jota vihollinen vainoaa. Olen nyt todistanut tai puhunut kokouksissa täällä. On ollut puhetta (M.O:n kanssa) kannatuksen järjestymisestä täältä, mutta enpä tiedä. Jollain tavalla täytyy selvitä eteenpäin. Väsyttää, masentaa.

2.10.1984 Laiva Turku-Tukholma

Venähti kotonaolo tähän asti, mutta nyt on ”Matti” maailmalle taas menossa.

Herra eilen johdatti erikoisesti. Tulin liftillä Pirttikylästä Turkuseen ja sain ”todistaa” kaikissa autoissa (paitsi yhdessä, joka oli linja-sellainen) kaksi henkilöä oli etsivällä paikalla eli selvästi herätyksessä. Turkuun päästyäni tapasin Pirjo Kukkurainen-nimisen Katinalan Raamattuopisto oppilastoverin. Kävimme Rautatieasemalla ja sain kuulla, että Interrail-lipun myynti oli loppunut klo 16, eli runsas tunti aikaisemmin. Pirjo kutsui käymään kotiinsa ja myöhemmin menimme opiskelija-soluryhmään, jossa sain puhua heille Jeesus-keskeidyyden tärkeydestä, rukouksen merkityksestä ja vaarasta, että Herra jää touhuissamme taka-alalle. Hiukka tuntui, kuin olisin ampunut porukan yli, mutta Herra heitä auttakoon ja siunatkoon. Yötä olin Sakke (Sakari) Koivulan (?) luona, jonka oli aiemmin tavannut En Gedissä viime Tammikuussa.

Olen lukenut ja ajatellut viime aikoina, miten tärkeää jokaiselle uskovalle olisi ”olla tuntematta muuta kuin Jeesuksen Kristuksen ja Hänet ristiinnaulittuna”, kuten Paavali kirjoitti korinttolaisille. Viime lauantaina, kaataessani luomanranna kuivia leppiä Jurvassa Metsätalolla, Herra puhui sydämelleni siitä miten suuri vastuu meillä (erikoisesti) länsimaiden uskovilla on tästä kärsivästä maailmasta. Kerran Jeesus on mittaava kelvollisuutemme, sillä miten olemme kohdelleet kärsiviä lähimmäisiämme, eikä miten ”hengellisiä” me olemme. Puhuin tästä aiheesta sunnuntain päiväkokouksessa, jossa sain myös lähtösiunauksen kotiseurakunnalta. Olen nyt pyytänyt Herralta viisautta Jaakobin kirjeesen vedoten, kun tuntuu, ettei saa eikä osaa ilmaista asioita, jotka ”saa sydämelle”, tarpeeksi tehokkaasti, niin että menisivät perille asti. Tärkeätä olisi myös saada voimaa, koska ”Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa.” Sitä ollaan taas matkalla Aabrahamin tavoin, tietämättä minne ollaan saapuva. Ajattelin interrailata ainakin Englannissa ja Espanjassa, sen jälkeen ehkä Intiaan, Israeliin -tai töihin Ruotsiin. USA kiinnostaisi kovasti. Luotan lupaukseen, että Herra johdattaa rukoillen kulkevia.

10.10.1984 Limonges-B – Toulouse, TEE-juna

Täällä Ranskssa joutuu joskus pyhityselämä koetukselle. Soitin tänään L-B:ssä (1. kerta tällä matkslla) ja 2:n tunnin ansio oli vaivaiset n. 50 frangia. Junan baarissa kyniä kehtas baarimikko 9:80 yhdestä 2:n dl:n tuoremehusta, saman tuotteen oltua välillä Pariisi- L-B 3:40- Päivän menot tähän asti 70-80 fr. Tarvitaan apua ylhäältä tällä budjetti puolellakin. Täällä on puolet kansasta hienostelijoita ja puolet siipeilijöitä ja kaikki yhtä tylyjä ulkopuolisille vierasmaalaisille. Rahat vaan kelpaa. Muuten oli tänään hyvät fiilikset, kun pääsi soiton alkuun, täytyy vaan energisesti jatkaa. Soitin kaikki muistamani hengelliset kappaleet, (joka ei ollut niinkään monta) kansa tykkäsi ja joku kehui, mutta ei mitään villitystä. Saa nähdä kauanko sydänparka kestää. Keuhkot meni, polvet samoin, muisti on erinomaisen lyhyt, hampaat ja suu ovat eri numeroa, naama ei ketään kiehtone, nenä on naina tukossa ja yskittää jatkuvasti, mutta elämä jatkuu, ellei henki mene.

Tapasin tänään junassa suomalaistytön menossa linnaa korjaileen ja tätä zylerötsolévyylorelää-kieltä opiskeleen. Pidettiin seuraa, vaan seurat jäi pitämättä. Harmi. Olen muuten tehnyt tällä matkalla havainnon, että aina kun ihmisten kanssa keskustelee pitempään he viittaavat jossain kohtaa Jumalaan (yleesnsä Luojana), vaikka ei itse johdattelisikaan niille alueille. Kumma juttu. Tai eipä oikeastaan olemmehan luojanluomia. Tilanne tajua täytyisi kehittää, rohkeuden kera. Sopivalla ja sopimattomalla ajalla. Sillä tavoin saavutetaan ihmisiä. Joka vähän niittää, ei ole paljon kylvänyt. Leikkuumiehet ovat harvassa.

Kuuntelin tänään Springstiiniä. Hey, Mister, I ain´t no boy, no, I´m a man and I belive in promised land. Missähän tänään tulee vietettyä yö? Oh, Lord. Ikävä taivaaseen. Ja joku kai varasti junassa lakinkin hattuhyllyltä.

19.10.1984 Ryöstö Valenciassa

Varastelut eivät jääneet sitten sainoastaan siihen (vaasalaiselta kirpparilta ostettuun kivannäköiseen) lakkiin. Sain olla ihan pääosassa sivukaturyöstössä, saavuttuani 13:10 iltapäivällä Valenciaan. Muissa pääosissa olivat eräät afrikkalainen ja germaani. 310$ meni ja 4 tikkiä päähän tuli.Yövyin englantilaisen korumyyjä-ammattipainijan tarjoamassa yösijassa harjoitussalissa.Oli vähän hässäkkää.

Nämä spanielit ovat aika tylyä väkeä, eivät puhu (edes) englantia.Poliisiasemalle piti erikseen hakea naiskatujepari kääntäjäksi, kaikki muut kielitaidottomia. Rahanannossa soitosta puolta kitsaampia kuin ranskalaiset (!). Jos hymyilen, voisin odottaa yhtäpaljon vastakaikua vaikka seinältä. Tämä kaikki suurissa kaupungeissa (Barcelona, Valencia, Malaga, Sevilla ja Cordoba, jossa nyt olen). Pikkukyliin en ole poikkeillut, kun olen yrittänyt ansaita.

Tuo ryöstö oli hengellisesti jonkin asteinen järkytys. Olin mielessäni ajatellut aiemminn, kun ihmiset kertoivat ryöstöistä täällä, että luotan Jeesus-nimen voimaan ja vastustajat säikähtää. Nyt tositilanteessa näin ei käynyt, kuin olin kuvitellut ja järkyttihän se. Päivään tai pariin en pystynyt lukemaan Raamattua, mutta sitten sain sieltä ihmeellistä lohdutusta(esim. Hb. 10: ”uskon kautta...pitivät ilolla hyvänään omaisuutensa ryöstön, tietäen että heillä on parempi tavara, joka pysyy”...wau!). Olen rukoillut, että Herra kirkastaisi nimensä tämänkin tapahtuman kautta, sillä jos tämä juttu ei toimi ja pidä paikkaansa, niin miten Hannu-raukan sitten kävisi? Näyttää siltä, että ihmiset niin mielellään tekevät uskosta jonkin pumpulijutun tai menestysteorian, mutta todellisuus on tarua karumpi ja päämäärä taas, uskon niin, on satua ihmeellisempi (ja sitä vartenhan meitä nämä nykyiset koetukset ja kärsimykset valmistavat), vaikka Talking Headsit laulavatkin, että ”taivas on paikka, jossa ei milloinkaan tapahdu mitäään. No, olinhan taas lähellä päästä katsomaan, kun kaveri höpötti: ”Mä kyllä tapan tän miehen”, ja hosu linkkarilla.

Eurooppaan liittovaltio?

Junassa Malagasta Sevillaan tapasin ruotsalaisen miehen, jolla oli Gideon-nappi rinnassa ja hän kertoi, että suunnittelevat ja pitävät Brysselissä ynnä muualla kokouksia liittovaltion muodostamiseksi kaikista läntisistä demokratioista, USA:n malliin. Olisi rauha helpommin saavutettavissa, kun nykyinen kaksoismonopolitilanne särkyisi. Joo, mene ja tiedä, varmaankin hienolta tuntuvia teorioita ja pojilta päät pyörällä, mutta meikäläisen raamatuntuntemus ei tue moisia haaveita.

Jumalan Valtakuntahan on sisällisesti meissä ja meidät on uloskutsuttu tästä maailmasta, käsketty kylläkin olla esivallalle alamainen. Sitäpaitsi Jlan vltk on ainakin englantilaisessa Raamatussa KUNINGASkunta, eikä mikään demokratia, joka tuntuu joskus aika pimeältä keksinnöltä, kun jokainen on kunkku ja itse jumala. (Saatana haluaa viedä kaikki mahdollisimman kauas Jumalan alkuperäisestä mallista, luomisilmoituksen sijaan kehitysteoria, maalaiselämän sijaan täysin keinotekoinen kaupunkiympäristö, perheen sijaan vapaat- tai mitkä-lie-suhteet, uskon sijaan filosofiat ja uskonnot jne). On sääli ja vahinko, että hyvät, länsimaiset, varakkat uskovat kristityt rakastuvat valtaan ja teorioihin, jotka ovat tuulen tavoittelua, sen sijaan että edistäisivät kokosydämisesti Jumalan työtä ja siten parhaalla tavalla auttaisivat ihmiskuntaa.

Gordoba, Malaga

Oli tänään ihme päivä täällä Gordobassa, nimittäin satoi ensimmäistä kertaa P-Saksan jälkeen. Tulin hakemaan isän lähettämän paketin posterestantesta ja sitten painuin soittamaan ja en kauaa ehtinyt sitä tehdä, kun sade yllätti, mutta joku tipautti 500 pesetaa kitaralaatikkoon, (summa on ollut keskiansio täällä tänä aikana, joten homma ok). Kiitos Herralle!

Varasteluista vielä sen verran, että nukuin muutama yö sitten rannalla jossain Malagan lähistöllä, ja heräsin noin klo 3:n aikaan aamuyöstä, huomaten, että matkalaukku oli sisältöineen levällään pengottuna, mutta mitään ei ollut hävinnyt ja kitarakin oli tallella.

28.10. Italia, Bari-Piacenza

Oli taas puolisadepäivä. Bari on ollut hyvä paikka soittaa j aoli tarkoitus Taranton sunnuntai päiväjutun jälkeen ottaa iltasoitto siellä, mutta sade teki tenän. Aion nyt taas kerran Pariisiin, jos se tällä erää onnistuisi. Menomatkalla en löytänyt siellä mistään vapaata säilytyslokeroa tavaroille ja vaihdoin vain asemaa ja lähdin pois.

Kävin Sisiliassa ja osoittautui mainettaan paremmaksi, vai osasinko olla jo varovaisempi, mitä varasteluihin tulee. Cataniassa oli tarkoitus soittaa, mutta meni läskiksi. Oli löyhkäävä, ahdas ja ruma paikka, kylläkin kuvan kauniin puiston kera. Vietin puolipäivää Sealetassa rannalla. Pesin pyykit meressä ja huuhdoin ne vesipostin alla. Alkuasukasrouva puisteli päätään. Kävin siellä myös parturissa. Vanha vapisevakätinen ukko ei osannut leikata pystytukkaa, kunhan leikkeli tupsun sieltä, toisen täältä 3000:n Liiransa eteen.

29.10. Castelfranco-Padova

Ensinmainittu kylä on todella kaunis (jouduin sattumalta sinne, kun yritin Padovaan ja menin väärään junaan), linna puistoineen keskellä kylää jne. Siellä ei ollut kuitenkaan tarpeeksi väkeä soittoa ajtellen, joten yritän nyt isompaan paikkaan, vaikka kello on jo yli 18. Soitot tältä päivältä vielä soittamatta.

Eilisöinen Bari-Torino juna oli vaatimattomasti 4 tuntia myöhässä ja Parmassa vaihdoin Milanon junaan, joka ei sinne kuitenkaan saapunut pää-aseman ruuhkautumisen vuoksi, joten lähdin tänne itäänpäin. Jos sitten tulisi hyvä yön yli matka Zürcihiin tai Pariisii.

Luin juuri Raamatusta 40:n Psalmin, joka sopii hyvin nykyiseen tilanteeseen. Kunpa ihmiset kuulisivat lauluissani Jumalan ylistyksen, eikä vain epämääräistä räminää : )

Tuolla Castelfrancassa näin taas jehovantodistajat asiallaan kadulla. On se kumma, kun aina törmää niihin, chrisnalaisiin tai mormoneihin, muttei koskaan meikäläisiin lähetyssaarnaajiin. Olen ollut nyt reisussa 3 viikkoa ja koko aikana olen tavannut ainoastaan kerran Ranskassa Raamattua lukevan pojan junassa, jonka jo kasvojen säteilystäkin saattoi todeta uskovaksi. Harvat ovat ne jotka pelastuvat. Mitä maailma kaipaa on Jumalan voiman ilmenemistä, mistä ihmiset muuten erottavat oikean väärästä? ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Turha on julistaa, ellei ole uskoa. Ellei uskoa, ei merkkejä. Ajattelin tänään, ettei vaikka meikäläisellä aina silloin tällöin on näitä fiiliksiä, että maailmassa ON hätää ja sitä lievittäisi aito, oikea usko ja jumalallinen rakkaus, kuin vesi janoisen. Ehkä paras mitä voi tehdä, on rukoilla Elonherraa lähettämään työmiehiä niille pelloille, joitten tämänkin pienen Euroopassa pyöriskelyn perusteella, voi todeta huutavan kylväjiä ja leikkaajia. Lusteen kylvö on kyllä mitä ilmeisintä. Katselin juuri lehtikioskin valikoimaa ja se järkytti ja masensi, kun ollaan menossa seksin ja väkivallan ohella okkultismin ja salatieteiden pimeille poluille. Kädestäennustamistas, astrologian oppikirjoja (joista bussimainokset joka kaupungissa), oppaita, miten voittaa arpapeleissä, rakastella jne. Ja kaiken peittää katolinen hyminä, suitsukkeen hajuinen hämärä.